Nyt tää kamera- ja kuvauspostaus on pyörinyt niin kauan nurkissa, että ulos sieltä!! Aloitettakoon vaikka sillä, mikä mun suhde valokuvaamiseen on. Oon varmaan alle 10-vuotiaana vienyt perheen vanhan Olympuksen digikameran mukanani isovanhempien kanssa Tallinnaan. Muistan ottaneeni serkuista kuvia ja mummosta punaisessa tikkitakissa istuskelemassa kannella lonkerolasin kanssa. Ne kuvat on kadonneet aikoja sitten ja joskus niiden perään melkein itkettää, mutta se on mun eka muisto itsenäisestä valokuvaamisesta. Seurailin myös iskän valokuvausharrastusta, kamera on ollut jotenkin tosi luonnollinen väline aina?? Myöhemmin tosiaan conitapahtumissa oon teininä kavereita ja joskus tuntemattomiakin kuvannut, ottanut videoita ja milloin missäkin ollut erilaisissa toisen asteen ohjauksissa. Oon kuvannut ihmisiä, tilanteita, dokkarikuvannut, tuotekuvannut, kyllä näitä juttuja on. En vieläkään osaa arvioida, kuinka paljon oon elämäni aikana kuvannut tunneissa, ei toki tarvikaan. Viime vuoden tosi...