Kuinka neuloosi vei yöunet

(pari viikkoa vanha postaus jonka unohdin julkaista!) 

Neuloosi, ennemminkin virkkoosi, tarttui meille tossa marraskuun alussa. Iiris on meistä se true cool ompelija joka tekee cossia ja nuksunvaatetta ja kaikkea, mä oon joskus yrittänyt tosi heikolla osaamisella tehdä itse cosseja ja jotain muuta pientä. Kärsivällisyys ei vaan riitä, koulussa olin se, joka neuloi yhden neliön siinä ajassa, kun muut teki sukat, myöhemmin tein sellasia kolmion muotosia sukkia 😂 Mulla on tosi huono kyky pitää mielessä numeroita, päässälaskuun tarvin vieläkin sormia ja se nolottaa.

Kuitenkin!! Virkkaamista teen aina sillee kerran vuodessa tai kahdessa. Se sujuu yleensä...ihan ok. Ensin Iiris toivoi nuken kaulaliinaa. "Joo, se on helppo homma, tottakai!"

En tiiä, mitä absoluuttista helvettiä tapahtui. Otin langat käteen ja aloin tuuttaamaan ulos tavaraa. Ensin tuli kaulahuivi, sitten tuli nukeille semmonen talvinen hiuspanta. Iiris pyysi opettamaan virkkausta, koska ei ikinä oppinut, minähän sitte siinä jotenkin sille opetin kun hädin tuskin itse muistin.

Istuttiin siinä seuraavat kuus tuntia vaan virkkaamassa. Pyllyyn sattu ja olkapää kramppasi. ÖöööÖÖÖÖ nepsyttääkö vähän?

Iiris oppi huikean nopeesti, väännettin välissä itkua kässätraumojen voittamisesta. Esittelin äidille kullan nopeeta kehitystä, äidin vastaus oli "No mut se on Iiris..." Äitikin tietää, että Iiris osaa ihan kaikkea💗

Aloin heti töhätä menemään villatakkia oikein ohuesta villalangasta, joka välillä vaan hajosi käsiin, vaikka yritin kytätä langan kireyttä. Kaikki meni säännöllisesti kuseen, mutta kun pakko tehdä.

Tau mussukka uusissa kledjuissaan, tää oli nyt se helvettityö jonka lopputuloksesta on ristiriitaisia fiiliksiä. Mutta sopii jotenkin ihan nenä päähän!

Tokana yönä virkkaaminen tuli jo uniin, molemmat näki unia virkkaamisesta. Ei pysty lopettamaan, alettiin harakoida hienojen lankojen perään, luojan kiitos kaupungin söpöin lankakauppa on sunnuntaisin kiinni, muuten oltais menty tyhjentämään varamme sinne.

LISÄÄ UNIA VIRKKAAMISESTA. Ne alko muistuttaa sellasia lyhyitä videoita, joissa on vierekkäin reddit-tarina ja subway surfersia, eli uni ja sen vierellä virkkaamista

Jäin katkolle. Iiris painoi reippaasti koko päivän ilman, mutta mulla syyhysi sormet, koska luento oli niin puuduttavaa materiaalia ilman sivutekemistä. En kuitenkaan halunnu enää yhtään virkkausunta, yöt oli niin levottomia, ettei meinannut tulla enää uni. Aivoilla oli yksi raide ja sen oli virkkaamiselle Retkahdin, kohta oli taas koukku kädessä. Iiris murtui illalla paineen alla ja seurasi perässä.

Nyt on ensimmäinen päivä, kun tää neuloosi on vähän rauhoittunut, ei oo mitään pakottavaa tarvetta tehdä. Luentoja kuunnellessa tai jotain katsoessa (tällä hetkellä Hannibal) on kiva tehdä. Haluun ehdottomasti jatkaa nukenvaatteiden tekemistä virkaten, mutta ilman mitään hysteriaa!!